Kertomus piraateista
Loppuvihellys:

Helsingin hovioikeus

Loppu hyvin - vaan mikä onkaan hyvin?

Taas istuimme Arin kanssa nokakkain alakuloisin mielin.

Matkalla hovioikeuteen - myöhästymisuhka

Hovioikeuteen meno oli itsestään selvää vaikka häviö tietäisikin konkurssia.

Käräjäoikeuden päätös oli annettu suullisesti heti istunnon jälkeen ja 30 vrk valitusaika oli alkanut samalla hetkellä. Valitusta varten tarvitsimme kuitenkin päätöksen paperilla.

Saimme sen vasta sitten kun lakimiehemme oli asiasta Helsingin käräjäoikeudelle huomauttanut.

Asia hovioikeudessa

Hovioikeudessa käytiin läpi sama kolmen päivän ruljanssi.

Virkansa puolesta hovioikeuden puheenjohtaja kysyi, että olisiko sopu mahdollinen. Myöhemmin kysyi uudestaan ja vastapuolen juristia katsoen lausui: "...yllätyksiä voi tulla..." Katseen kohdistumista pidin tuolloin sattumana.

Viimeisenä päivänä laamanni patisti kolmeen otteeseen sopua hieromaan ja toinenkin tuomari puuttui asiaan. Vaan ei syntynyt sopua.

Kehotus sopimiseen on luonnollista, mutta sen tyrkyttäminen hämmentävää. Tämä kun oli rikosasia.

En edes halunnut sovintoa

Sovusta puhuttaessa minä olin kuin kusi sukassa. Me olimme lähteneet hakemaan tuomitsevaa päätöstä emmekä muodollista rahasummaa.

Tuomarin selvän kehotuksen vastustaminen ei kuitenkaan olisi ollut viisasta. Jos vastapuoli olisi sopuun suostunut, olisi oikeusvaateemme vesittynyt.

Ihmeekseni vastapuolen juristina toiminut varatuomari Tapio Väätäinen epäsi sovinnonteon sanoen, että hänestä "...tämä meni vielä paremmin kuin viime kerralla." Tuon kuultuani olin ällistynyt. Olin lukenut tuomarin käytöksestä, että vastapuoli tulisi saamaan rangaistuksen ja Väätäinen oli mennyt tyrmäämään tuomarin ehdotuksen rangaistuksen välttämisestä.

Helpottunut olo

Tällä kertaa poistuin oikeussalista huomattavasti kevyemmällä mielellä. Ulkoilmaan - oli erittäin kaunis ja lämmin syyspäivä - päästyämme Kari Laine pysähtyi ja lausahti: "Kuule Seppo, nyt minä poltan yhden sikarin. Olen sen ansainnut!" Olin samaa mieltä, Kari oli sikarinsa ansainnut. Ja sitten kiiruhdimme junalle.

Alkoi 30 päivän piinallinen odotus ja henkisesti valmistauduimme jatkamaan taisteluamme Korkeimmassa oikeudessa.

Tuomio julistetaan

Vihdoin sain varatuomari Laineelta puhelinsoiton: "Tämä on tekstiä jonka sinäkin hyväksyt" minkä jälkeen hän luki tuomion pääkohdat.

Jari Lehto, Aki Viinikka ja Kari Pasanen saivat kukin 60 päiväsakkoa rikosasiassa. Päiväsakkojen suurehko määrä kertoo, että heidän tekonsa olivat hovioikeuden silmissä ihan oikeasti moitittavia.

Johan Furuhjelm vapautettiin syytteistä ja meidät velvoitettiin maksamaan osa hänen kuluistaan. Tämän hyväksyminen oli vaikeaa, sillä vielä oli mahdollisuus hakea valitusoikeutta Korkeimmasta oikeudesta. Olin kuitenkin jo väsynyt, sillä muutaman kuukauden mittaiseksi olettamani kädenvääntö oli venynyt liki kymmenvuosiseksi oikeustaisteluksi.

Ei köyhien hupia

Kolme tuomion saanutta joutuivat maksamaan kuluja pitkälti yli 150.000 euroa.

Korvauksia me saimme alle puolet vaatimastamme, josta muiden kulujen jälkeen jäi 6.000 euroa käteen kahteen pekkaan jaettavaksi. Mitätön summa lähes 10 vuoden työstä.

Oikeusprosessi on lopullisesti ohi, mutta asia on yhä avoin.

Seuraava sivu:
Mitkä ovat Koffin ja Keskon eettiset arvot?