Kertomus piraateista
Helsingin käräjäoikeus:

Daavid nousee Goljatia vastaan

Aivan kuin syyttäjäviranomaiset olisivat katsoneet lainvastaista toimintaa läpi sormien. Se ei ollut hyväksyttävää. Minulta katosi kunnioitus Suomen oikeusjärjestelmän toimintaa kohtaan.

Rikossyyte siviilien toimesta

Siviilioikeudellisesti juttu oli vanhentunut rikostutkinnan aikana. Niinpä juristimme Kari J. Laine kaivoi esiin lainkohdan, jossa todettiin, että siviilikin voi nostaa rikossyytteen, mikäli viranomainen oli päättänyt olla syytettä nostamatta.

Päätimme tavoitella ensisijaisesti rangaistusta vastapuolelle. Korvausvaatimukset kohdistimme maahan tuotuun piraattierään ja jätimme vaateistamme pois suurimman vahingon, piraattien maahantuonnin seurausilmiöt.

Keitä syyttäisimme?

Kävimme läpi syyllisyys- ja näyttökysymyksiä.

Citymarket Turtolan K-kauppias Jari M. Lehto oli ollut aktiivisti hankkimassa piraatteja. Häneltä Piispanen oli saanut puoli vuotta etukäteen tiedon Koffin kautta tulevista piraateista.
Piiripäällikkö Aki Viinikka oli ehdottanut tuotteiden hankkimista muualta ja toimittanut mallin maahantuojalle Fenet Oy:lle.
Oy Sinebrychoff Ab:n varatoimitusjohtaja Kari Pasanen oli tavannut Piispasen puoli vuotta ennen maahantuontia, mutta hän ei ollut edes soittanut Viinikalle.
Oy Sinebrychoff Ab:n toimitusjohtaja Johan Furuhjelm oli puoli vuotta etukäteen saanut puhelimella ja faksilla tiedon alaisensa aikeista rikkoa lakia, mutta hän ei ollut sitä estänyt.

Onnistuuko syyte sittenkään

Furuhjelmin kohdalla tilanne oli auki, joten pyysimme erikseen "syyttämättä­jättämis­päätöstä", mutta sitä emme sitä saaneet. Tällöin juristimme ilmoitti, että mikäli viranomainen omalla passiivisuudellaan estää meitä nostamasta syytettä, viemme asian Euroopan Unionin elimiin. Vasta sen jälkeen asia alkoi taas edetä.

Haasteen toimittaminen vastapuolelle onnistui viime hetkellä aktiivisen haastemiehen ansiosta.

Helsingin käräjäoikeus

Aivan käräjäoikeuden istunnon aattona saimme vastapuolelta tarjouksen, jossa se olisi maksanut pyytämämme vahingonkorvauksen - ja kiistänyt syyllisyytensä. Meistä syyllisyyskysymyksen selvittäminen oli kuitenkin tärkeämpää kuin raha, joten hylkäsimme tarjouksen.

Kolme päivää käytiin käräjiä. Kun juttu oli puitu, tuomari ilmoitti, että päätös luettaisiin tunnin kuluttua. Varatuomari Laine ihmetteli asiaa. Siis yhden tunnin aikana neljästä henkilöstä koostuva käräjäoikeus tulisi harkitsemaan kolmen päivän aikana esitettyä näyttöä, laatimaan sen pohjalta monta sivua käsittävän päätöksen ja kirjoituttamaan sen puhtaaksi.

Tuomio

Tuomari Kimmo Mikkola luki päätöksen, jonka mukaan kukaan vastaaja ei ollut syyllistynyt rikokseen.

Juuri Koffin edustaja, Aki Viinikka, oli ehdottanut Lehdolle tarjouksen pyytämistä muualta.

"...Käräjäoikeus pitää uskottavana esitetyn selvityksen perusteella, Lehdon omasta kertomuksesta huolimatta, että Lehto on saanut keväällä 1999 kuulla mahdollisuudesta, että suunniteltu hanke saattaisi loukata hyödyllisyysmallioikeutta. Lehto on kuitenkin voinut luottaa siihen, että hanketta eteenpäin vieneet Oy Sinebrychoff Ab -yhtiön edustajat toimisivat laillisesti..."
[Lähde: Helsingin käräjäoikeus, pöytäkirja]

Korvauksia käsiteltäessä Kimmo Mikkola lausui: "Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön!" Meille tuli 35.000€ lasku ja siihen omat kulut päälle.

Minä olin tyrmistynyt. Aloin ymmärtää, miksi Baader-Mainhof ryhmiä syntyy. Olen joskus törmännyt mustaan huumoriin, jonka mukaan suuret yritykset olisivat valtiovallan erityisessä suojeluksessa. En kuitenkaan ollut uskonut, että se koskisi myös rikosasioita ja Suomen oikeusjärjestelmää.

Kun kotimatkalla junassa tuttu rouvasihminen kyseli kuulumisia, niin minulta kerta kaikkiaan jäivät sanat suuhun.

Seuraava sivu:
Hovioikeuden tuomari patisti meitä sovintoon, jota minä en enää edes halunnut: